Rakkaudesta
luonnonmateriaaleihin
Miten tunnistat laadukkaan materiaalin ja tuotteen?
1) Tunnustele materiaalia. Jos et tunnista koostumusta, niin katso materiaaliseloste. Luonnonmateriaalit sekoitetaan keskenään villa/silkki, villa/pellava tai 100% villa. Madame ei suosittele keinokuitujen sekoittamista luonnonkuituihin, sillä silloin menetetään luonnonkuidun parhaat ominaisuudet ja saadaan keinokuidun huonot ominaisuudet. Tuotetta ostaessa varmista, että kangas on 100% luonnonkuituja.
2) Tee rypistystesti. Ota reilusti kankaasta kiinni ja rustista nyrkissä kovaa. Jos kankaaseen jää teräviä ryppyjä, kangas on lyhytkuituista villaa, jolloin käyttöominaisuudet ovat huonommat. Tuote rypistyy ja myös nukkaa melko helposti. Kangas myös alkaa kiiltämään käytössä. Jos kankaaseen tulee vain loivat rypyt ja rypyt häviävät “silmissä”, kangas on laadukasta, pitkäkuituista villaa. Tuote on helppohoitoinen ja pitkäikäinen.
3) Vaatetta valitessasi varmista, että saumoissa on oikeat saumanvarat. Tällöin vaatetta voi alteroida elämän mukana, yksi koko ylöspäin tai yksi koko alaspäin. Pukua, pikkutakkia tai housuja ei ommella saumurilla.
4) Tuotteen hinta ja materiaali. Italiassa luonnonmateriaaleista käsityönä valmistettu tuote on hinnakas, mutta käyttöiältään pitkäikäinen. Kuten alan todellakin “Grand Old Man” Gabriele Napoletano sanoo, laadukas tuote on “ costly “ ostettaessa, mutta kun hinta jaetaan käyttövuosille, niin edukas investointi. Halpa hinta kertoo materiaalin laadusta, valmistusmenetelmästä ja valmistusmaasta.
5) Hyvät kengät tunnistaa kahdella kriteerillä, hinnalla ja tuotemerkillä. Kengissä hyvä merkki on todellakin laadun tae. Kengistä on vaikea päällepäin arvioida miltä nahka näyttää vuoden tai kymmenen vuoden päästä ja millä menetelmällä ne on valmistettu. Hyvästä nahasta huolellisesti tehdyt kengät maksavat noin 550€. Tästä halvemmissa kengissä on jo jouduttu tekemään kompromissejä nahan laadussa sekä valmistusmenetelmässä. Merkkikengät kestävät käyttöä vuosia ja oikein huollettuina jopa vuosikymmeniä. Kengissä hyvä merkki tarkoittaa, että kenkämerkki on ollut markkinoilla vähintään 30 vuotta, monet jopa toistasataa vuotta.
Villa
Villakuituja on erilaisia. Lampaan rotu sekä kasvupaikka vaikuttavat villan ominaisuuksiin. Esimerkiksi englantilainen hienoin lampaanvilla on vahvuudeltaan 29 - 35 micronia, kun taas Australiassa ja Uusi-Seelannissa kasvatettu merinolampaanvilla on vahvuudeltaan 11 - 25 micronia. Villan luokitus perustuu villakuidun ohuuteen ja pituuteen, mitä pienempi micron-luku (tai suurempi Super S luku) sitä ohuempi, pidempi ja parempi kuitu. Super S luokitus alkaa Super 80s, joka on 20 micronia. Villakuidun vahvuus ei vaikuta kuidun kestävyyteen vaan villan käyttäytymiseen. Esimerkiksi hyvä arkipukukangas on Super 130s (17,5 micronia), villakuitu on riittävän pitkä ja ohut, jotta saadaan villan parhaat ominaisuudet tuotteeseen. Villaan ei tule teräviä ryppyjä, vaan käyttörypyt oikenevat henkarissa. Myös 100% villa kankaaseen saadaan kudonnalla “aquaspider” ominaisuus eli neste ei imeydy kankaaseen vaan jää helmeilemään kankaan pintaan - tahrat eivät tartu. (ISO 18103).
Hyvälaatuisen villan hoito on todella helppoa. Puku/neule tuuletetaan ja annetaan levätä 2 päivää. Laadukas villa ei kaipaa pesulaa ellei ole saanut tahraa. Vauhdikkaamman illan jälkeen harja ja höyry palauttavat puvun kuosiinsa. Madamen suosittelemat pesulat ovat Espan Pyykkipoika sekä Express Viiskulmassa (pesulan on hyvä tietää mitä ainetta tahra on).
Madame Feren ideologia villalaaduissa on sama kuin Kitonin, aloitetaan siitä mihin muut lopettavat. Hyvälaatuinen villa hengittää, johtaa kosteuden pois iholta ja huoltaa itse itsensä. Villan rasva, lanoliini, estää ihon bakteerikannan siirtymisen kankaaseen, siksi läpihikoiltu puku ei ala haista ja palautuu tuulettamalla. Madame ei suosittele tekokuitujen sekoittamista luonnonkuituihin, sillä silloin menetetään esim villan upeat ominaisuudet ja saadaan esim polyesterin huonot ominaisuudet. Polyesteriin siirtyy ihon bakteerikanta, joka aiheuttaa “tuoksun”. Ikävää polyesterissä on se, että pesu ei poista tuota ominaisuutta - pisara hikeä ja “tuoksu” on takaisin.
Madamen valitsemat villalaadut merkeittäin puvuissa ovat: Fere Super 130s-160s, Sartorio Napoli Super 130s-160s ja Kiton Super 150s - 11,2 Micron.
Tule kokeilemaan miltä eri villalaadut tuntuvat. Kitonilta löytyy hienoin mahdollinen kangas 11,2 micronia sekä iso valikoima 14 sekä 13,5 micronin kankaita.
Cashmere
Cashmerena myytävien tuotteiden laadut vaihtelevat todella paljon. Puhdas Loro Pianan Cashmere (vain alusvilla) on vahvuudeltaan 15 micronia ja Baby Cashmere 13 micronia. Vaihtelut laaduissa ja hinnoissa ovat olleet niin suuria, että USA:ssa on jo vuonna 1939 säädetty laki Labeling Act of 1939, jossa Cashmere määritellään seuraavasti: cashmerevuohesta kammatun aluskarvan kuidun keskivahvuus ei saa ylittää 19 micronia; ja tuote ei saa sisältää kuitua, jonka keskivahvuus ylittää 30 micronia, raakavillassa saa olla vain 3% raakavillan painosta vahvempaa kuitua kuin 30 micronia, kuitujen vahvuus saa vaihdella maksimissaan 24%. Tässä siis määritellään kuitujen vahvuudet, joista kehrätään lanka.
Monet tuottajat eivät poista suojakarvaa, jolloin cashmerenä myydään pääosin cashmerevuohesta kammattua suojakarvaa. Tästä johtuvat cashmerenä myytävien tuotteiden erittäin suuret hintavaihtelut. Tule Fereen tunnustelemaan aitoa cashmerea, Madamen valintoja.
Cashmere tuli 1800-luvun lopussa Eurooppaan, pääasiassa valmiina tuotteina Intian Kashmir alueelta. Kashmir-alue antoi nimensä pienestä vuohesta kammattavalle villalle (cashmere vuohi on 64 cm korkea ja painaa 45 kg). Tänä päivänä vain pieni osa cashmerestä tulee Intiasta, suurimman osan tullessa Kiinasta sekä Mongoliasta (85%). Muita cashmeren tuottajamaita ovat Iran, Afganistan, Turkki, Pakistan ja Kazakstan. Myös Italian Firenzessä tuotetaan pieniä määriä cashmereä.
Pieni vuohi, joka kasvattaa jalon kuidun on Capra Hircus. Vuohi on elänyt Keski-Aasiassa yli kymmenentuhatta vuotta. Tämä laji on jalostunut elämään äärimmäisissä sääolosuhteissa ja selviää ajoittain todella pienellä määrällä ruokaa sekä vettä. Suomen rajut talvet eivät ole mitään verrattuna cashmere-vuohen elinolosuhteisiin, joissa talvella yölämpötila on yli -40° C ja kesällä päivälämpötila yli +38 °C. Kesälläkin lämpötilavaihtelu on alle 40° C. Nämä äärimmäiset olosuhteet ovat evoluutiossa pakottaneet cashmerevuohen kasvattamaan kaksikerroksisen turkin. Päällimmäinen kerros on suojakerros (fleece), joka suojaa sekä lämmittää. Tämän suojakerroksen alla on ohuempi eristävä turkki (under fleece), joka tunnetaan nimellä duvet. Duvet myös tunnetaan cashmerenä.
Yhdestä vuohesta saadaan noin 250 grammaa raakavillaa vuodessa. Loro Pianalle suojavillan poistamisen jälkeen cashmereä (duvet) jää noin 100 grammaa, Baby Cashmereä vain 30 grammaa. Cashmerevuohen karitsasta kammataan ensimmäisenä keväänä Baby Cashmere - vain kerran. Puhdas cashmere neule vaatii kahden vuohen alusvillan ja keskikoinen Baby Cashmere -neule vaatii 40 karitsalta kammatun alusvillan.
Cashmerevuohen rankat elinolosuhteet pehmentävät alusvillan kuidun, jolloin todellakin tarpeeseen kehittyneet lämmöneristysominaisuudet ovat ylivertaiset. Joka kevät vuohet keventävät turkkiaan kesän kuumuutta vastaan. Paimenet kampaavat raakavillan käsin, aikaa kuluu noin tunti per vuohi. Yksi paimen saa cashmerevuohilaumastaan keskimäärin 2kg raakavillaa, jonka myynti edustaa suurinta osaa hänen vuosituloistaan.
Paimenet ja cashmerevuohilaumat elävät nomadielämää Mongolian vuoristossa, vaeltaen keskimäärin kymmenen päivää kuukaudesta etsien vettä ja kasvillisuutta laiduntamiseen. Loro Piana oli ensimmäinen Eurooppalainen yhtiö, joka sai luoda suorat kauppasuhteet nomadien kanssa. Vuosittain, reilun kuukauden ajan, heidän edustajansa kiertävät ympäri Mongolian perimmäisiä kolkkia ostamassa paimenilta raakavillat. Ostoja tehdään kellonympäri kuukauden ajan. Sateliittipuhelimilla paimenet paikantavat ostajan olinpaikan ja matka sinne lauman kanssa saattaa kestää.
Baby Cashmere on pehmeämpää ja eristävämpää kuin parhaimmat normaalit cashmeret. Loro Pianalta meni yli 10-vuotta vakuuttaakseen mongolialaiset ja kiinalaiset paimenet keräämään erikseen Baby Cashmeren. Tämä oli merkittävä kohta matkalla maailman hienoimpien materiaalien jalostamisessa. Loro Pianan Cashmere-villa on hienoudeltaan 15micronia ja Baby Cashmere 13 micronia.
Madame on valinnut Loro Pianan cashmereä pukuihin, pikkutakkeihin ja neuleisiin. Myös 100% cashmere mittapaidan voi teettää. 100% cashmerenä löytyy pikkutakkeja, neuleita ja solmioita, 50% cashmereä löytyy puvuista, pikkutakeista ja neuleista. Erityisesti Madamen sydäntä lähellä ovat cashmere-silkkisekoitukset pikkutakeissa ja neuleissa.
Kitonin mittakankaista löytyy mm. Baby Cashmereä ja upeita cashmere-silkki-pellava-sekoitteita. Tervetuloa fiilistelemään.
Voit myös ottaa Madamen haasteen vastaan - tunnista kangas tunnustelemalla tai voit haastaa Madamen. Kankaan Super S tai sekoite riittää (Madamen pitää tunnistaa sekoite) - Madame tarjoaa lounaan oikein tunnistaneille tai jos Madame voittaa haasteesi, niin tarjoat lounaan. Madamelle on kehittynyt yli 30 vuoden kokemuksella melkoinen magic touch kankaiden tunnistamiseen.
Silkki ja Pellava
Silkki ja pellava - upeat luonnonkuidut. Hyvät samat ominaisuudet kuin villassa. Molemmat kuidut johtavat ihon kosteuden ulos kankaasta ja tuntuvat viileältä iholla. Madame taas muistuttaa, että ei kannata sekoittaa luonnonkuitujen sekaan tekokuituja, sillä luonnonkuitujen ominaisuudet katoavat ja tekokuitujen ominaisuudet korostuvat. Tiedoksi: viskoosi on selluloosasta valmistettu muuntokuitu, jolla ei ole luonnonkuidun ominaisuuksia.
Puvuissa ja pikkutakeissa villa/silkki/pellava-sekoitteet ovat kesävaatteissa ylellisiä. Sekoitteissa tosin pitää olla riittävä määrä kaikkia kuituja, pellavaa on yleensä alle 20%, silkkiä 18-30% ja loput villaa/cashmereä. Villa ja silkki pitävät pellavan rypistyvyyden kurissa. Silkki ja pellava tuovat kankaaseen upeaa hohtoa - cashmere tietysti pehmeyttä.
Pellava
Pellava on ainut teollisessa mittakaavassa tuotettu luonnonkuitu Euroopassa. Tuotanto keskittyy Pohjois-Ranskaan, Belgiaan ja Hollantiin. Pellava on ikiaikainen kuitu, johon on pukeuduttu jo tuhansia vuosia. Antiikin aikaan pellava symbolisoi jumalaista puhtautta, ja sitä pidettiin pyhänä kankaana, jonka käyttäjälle siunaantui hyvinvointia.
Pellava on kaikista luonnonmateriaaleista ekologisin. Pellava kasvaa nopeasti ja kasvilla ei ole luontaisia tuholaisia (ei tarvitse myrkytyksiä), pellava niitetään ja jätetään peltoon odottamaan sadetta (liotus). Kun varressa on kosteutta jäljellä alle 15%, niin ne paalataan odottamaan kuidun irottamista (loukutus). Lyhyt kuitu eli, rohdin on irtoaa loukutuksessa. Rohdin-pellavasta myös kehrätään lankaa ja myydään pellavana. Tämä selittää suuret hintaerot.
Euroopassa kasvatetaan yli kahtakymmentä eri pellavalajiketta. Kuten muissakin luonnonkuiduissa, pellavassa tavoitellaan mahdollisimman pitkää ja ohutta kuitua. Suomessakin on kasvatettu pellavaa. Laskiaisena on laskettu mäkeä ja huudettu “pitkiä pellavia”.
Pellavan ominaisuudet
Vetolujuus ja hankauksen kesto. Pellava on tekstiiliteollisuuden kuiduista lujin. Sen vetolujuus häviää vain erikoisteräksille. Pellavakuidulla on myös erityisen hyvä hankauksen kesto. Nämä yhdessä tekevät pellavasta käytössä pitkäikäisen.
Kosteuden imukyky ja kosteuden johtaminen. Pellava pystyy imemään kosteutta vähintään oman kuivapainonsa verran ja johtamaan sen pois vaatteesta. Mikä tekee siitä ihanteellisen kuidun suoraan ihokosketukseen - joko vaatteina tai vuodevaatteina.
Eristys- ja lämmönsäätelyominaisuudet. Pellavakuidun onttous mahdollistaa erinomaiset lämmönsäätelyominaisuudet, jotka yhdistettynä kosteuden imukykyyn tekevät pellavasta mukavan päällä kaikkina vuodenaikoina.
Hypoallergiset ominaisuudet. Pellava ei aiheuta herkällekään iholle ihoärsytystä. Pellava on myös antistaattinen kuitu eli se vähentää pölyä.
100% pellavapuku on kesäpukujen klassikko. Madamen perusvalikoimassa kesällä on aina pellavapuku luonnonvalkoisena yksirivisenä. Rohkeimmat teettävät puvun mittana kaksirivisenä ja housut 5 cm upslaakilla. Pellava/silkki toimii myös hyvin kesäneuleissa ja kesäpaidoissa.
Silkki
Kiinalaiset keksivät silkkiperhosen toukan muodostavan silkkikuitua jo 8500 vuotta sitten. Vanhin säilynyt silkkikangas on vuodelta 3630 eKr. Eurooppaan silkki tuli vasta Silkki Tien avauduttua noin 1000 eKr. 1540-luvulla Lyonista tuli silkin Euroopan pääkaupunki. Sinne kehittyi jo 1600-luvulla silkkikutomoita, mutta teollisessa mittakaavassa vasta vuoden 1770 jälkeen. Vuonna 1801 Joseph Marie Jacquard kehitti reikäkorteilla ohjelmoitavat kangaspuut, joilla pystyttiin toteuttamaan erilaisia kuvioita.
1980-luvulla Tampereen Teknillisen Korkeakoulun kellarissa Madame tutustui Jacquard koneen ohjelmointiin rei’ittämällä käsin reikäkortteja. Harjoitustyössä kudottiin kuviollinen pellavapöytäliina Jacquard-koneella.
Silkkiperhosen toukka kehrää kotelon, joka on n 2,5 cm x 3,5cm. Yhdessä kotelossa on 2-3 kilometriä yhtenäistä silkkisäiettä. Nämä silkkisäikeet niputetaan ja toimitetaan kehräämöille, joista langat menevät kutomoihin. Silkin liima-aine eli serisiini poistetaan vasta valmiista kankaasta keittämällä silkkiä useassa saippualiuoksessa. Keittäessä silkki saa lisää lujuutta ja pehmeyttä, mutta kevenee jopa 30%. Halvemmassa silkissä on painohäviön korvaamiseksi lisätty erilaisia suoloja. Suolojen lisääminen tosin heikentää silkin laatua. Tämä selittää eri silkkien suuret hintaerot.
Silkin ominaisuudet
Lämmöneristys ja kosteuden siirto. Silkillä on hyvä lämmöneristyskyky. Se tuottaa lämpöä, mutta tuntuu iholla viileältä. Silkki imee 30% kuivapainostaan kosteutta tuntumatta silti märältä.
Vetolujuus. Vetolujuudeltaan vahvimpia luonnonkuituja maailmassa. Silkki on lujuudestaan huolimatta kevyttä. Sen märkälujuus on huono, sillä silkki menettää 20% lujuudestaan kastuessaan. Siksi esimerkiksi silkki/villa- neule riisutaan kosteana helmasta nostamalla, ei niskasta repimällä.
Puhdistus. Silkki puhdistetaan tuulettamalla. Silkki reagoi hapen kanssa, jolloin se puhdistaa itseään. Jos vaatteeseen tulee tahroja, vie se pesulaan ja kerro mitä tahra on. Silkkivaate on hyvä pitää puhtaana ja tahrat poistettuina, sillä tahrat houkuttelevat tuhohyönteisiä, jotka voivat vahingoittaa silkkiä.
Lineaarinen tiheys. Silkkiperhosen toukan silkkiä käytettiin standardina denierille, joka on lineaarisen tiheyden mittayksikkö kuiduille. Silkkiperhosen toukan silkki on lineaariselta tiheydeltään noin 1 denier. Naisten sukkahousujen määrityksessä myös käytetään lineaarista tiheyttä, hienoimmat sukkahousut ovat n 7 denieriä.
Madamen valinnat
100% silkkiä Madame on valinnut dinner jackettiin, pyjamaan ja neuleeseen. Turnbull & Asserin dinner jacketin rohkeat kuosit ja värit piristävät harmaan vuodenajan illalliset. Turnbull & Asserin ja Brionin silkkipyjamat ja aamutakit ovat ylellisiä. Tällä tyylillä hurmaa aamiaisella. Tosin herrasmies pukeutuu omaksi ilokseen yksinäänkin.
Madamen valitsema neuletehdas on Parmassa, Svevo. Svevo tekee alihankintana kaikki Kitonin upeat neuleet ja nyt myös Feren. Svevo kuuluu tiiviiseen Ciro Paone Spa:n Kiton-perheeseen.
Madame on valinnut mm Feren kesäirtotakkeihin Loro Pianan Summer Time kankaat, joissa on villa/silkki/pellava-sekoite eri suhteilla (esim 48%VW, 30%SE, 22%LI). Sartorio Napolilta löytyy kesäpuku villa/silkki/pellava-sekoitteena. Kitonin kankaat ovat uskomattomia, yksi Madamen suosikki on 75% cashmere, 25% silkki.
Vikunja on guanakon ohella toinen kahdesta Etelä-Amerikassa elävästä villistä kamelieläinlajista. Se elää noin 30-vuotiaaksi ja painaa 45 kg. Alpakka on ilmeisesti vikunjasta polveutuva kesytetty kamelieläinmuoto.
Sirosta ja hennosta olemuksestaan huolimatta vikunja on Etelä-Amerikan kestävimpiä eläimiä. Vikunja pärjää hyvin Andien vuoriston ankarissa oloissa, ruohostoalueella neljän tuhannen metrin korkeudella. Vikunjalla on lämmin hienovillainen karvapeite ja tehokas hapenottokyky, josta on hyötyä ohuessa vuoristoilmassa.
Vikunja käyttää ravinnokseen karkeita vuoristokasveja. Päivisin vikunjat laiduntavat laaksossa ja märehtivät ruokansa vasta illalla. Vikunjat vetäytyvät yöpymään ylös rinteille, josta petojen on vaikeampi löytää niitä. Vikunjalauma on koko ajan valppaana. Vaaran uhatessa vikunjat juoksevat kaulat ojossa pakoon jopa 50 kilometrin tuntivauhtia. Ne voivat myös puolustautua sylkemällä tai potkimalla.
Vikunjakanta romahti hälyttävälle tasolle 1900-luvun puolivälissä, mutta suojelutoimien ansiosta lajilla menee nyt paremmin, eikä sitä enää luokitella uhanalaiseksi. Vikunjanvillaa arvostettiin jo inkojen keskuudessa ja se oli varattu hallitsijoiden ja ylimystön käyttöön. Vikunjan villa on eläinmaailman hienointa.