KAUPPALEHTI OPTIO: Kaiken nähnyt miestenpukujen legenda antaa yksinkertaisen vinkin suomalaiselle miehelle
Alkuperäinen artikkeli julkaistu Kauppalehti Optiossa 5/2024, tässä netistä löytyvä lyhennelmä.
Kirjoittanut: Tommi Aitio, Kuvat: Kauppalehti Optio.
Gabriele Napoletano on työskennellyt seitsemällä eri vuosikymmenellä maailman hienoimpien pukujen parissa ja nähnyt bisneksen muuttuvan paikallisesta käsityöstä kansainväliseksi luksusteollisuudeksi.
Kovaa vauhtia kohti Napolia. Pukuvalmistaja Cesare Attolinilla työskentelevä Gabriele Napoletano matkusti luotijunassa Roomasta Napoliin. Myös Kauppalehti Optio pääsi kyytiin.
”Kun aloitin Brionin palveluksessa vuonna 1966, yhtiössä oli 12 työntekijää. Olimme kuin yhtä perhettä. Kun lähdin Brionilta vuonna 2005, työntekijöitä oli yli 1 200”, sanoo italialaisen huippuvaatturityön veteraani Gabriele Napoletano.
Luotimaisesti muotoiltu Frecciarossa-juna kiitää yli 300 kilometrin tuntinopeudella Roomasta etelään kohti Napolia, ja äärimmäisen tyylikäs kahdeksankymppinen herrasmies muistelee vuosiaan maailman arvostetuimpien pukuvalmistajien palveluksessa.
Napoletano on työskennellyt Brionilla, Kitonilla ja nyt Cesare Attolinilla. Siinäpä ovatkin käsinommeltujen pukujen ja takkien kolme kovinta toimijaa, joiden jälkeen tulee pitkä välimatka seuraaviin.
Paitsi että enää vain napolilainen Cesare Attolini ompelee käsin. Ensin teolliseen tuotantoon vaihtoi roomalainen Brioni, sitten niin ikään Napolista kotoisin oleva Kiton.
Koneompeluun siirtyminen kuvaa bisneksen muutosta aivan kuten Napoletanon mainitsema klassikkoyritysten kasvu pienistä paikallisista käsityöpajoista satoja ja tuhansia ihmisiä työllistäviksi ja maailmanlaajuisilla markkinoilla toimiviksi teollisuusyrityksiksi.
Lokaalista tuli globaalia, ja tuota muutosta Gabriele Napoletano on saanut todistaa tapahtumien keskipisteestä.
”Kansainvälistyminen alkoi noin vuonna 1970. Brioni ei ollut ainoa, vaan italialaisista valmistajista myös Abla, Kiton ja D’Avenza alkoivat viedä vaatteita ulkomaille. Kilpailua ei juurikaan ollut, ainoastaan amerikkalaiset Oxxford Clothes ja Hickey Freeman pystyivät vastaamaan yhtä korkealla laadulla.”
”On pakko myöntää, että parhaat mallisuunnittelijat olivat amerikkalaisia vaattureita, mutta he kaikki olivat syntyneet Italiassa. Heistä tärkein oli Zopito Costante, joka oli kotoisin Abruzzon seudulta”, Napoletano kertoo.
Teollinen vallankumous
Gabriele Napoletanon mukaan bisnes lähti jyrkkään kasvuun silloin, kun riittävän laadukkaat valmisvaatteet tulivat markkinoille.
Aikaisemmin herrasmies tilasi pukunsa räätäliltä ja vaadittiin jopa kolme välisovitusta ennen kuin kostyymi oli valmis ja tilaajansa käytettävissä. Yhtäkkiä miltei sama käsityölaatu ja vaatteen istuvuus olivat saatavilla suoraan pukumyymälän rekistä ilman monen kuukauden odottelua.
”Ei asiakkailla ollut aikaa käydä useissa välisovituksissa.”
Silloin Brioninkin tuotantomäärät nousivat muutamista tuhansista jopa 78 000 ”sleeve unitiin” eli pukuun, irtotakkiin ja päällystakkiin vuodessa.
Brionin nousua räätälinpajasta kansainväliseksi luksusmerkiksi selittää Napoletanon mukaan myös yhtiön kyky markkinoida pelkkien tyylikkäiden vaatteiden sijasta kokonaista italialaista eleganssia ja elämäntapaa kansainvälisille asiakkailleen. Brioni oli vaatevalmistajista ensimmäinen, joka ymmärsi kutsua tärkeimpiä asiakkaitaan tehdasvierailuille sekä niiden oheen räätälöidyille illallisille paikallisine herkkuineen ja viineineen.
Evoluution kääntöpuolena tietysti oli, että jossain vaiheessa huippuluokan valmispukuja hyvällä katteella myyvistä vaatturifirmoista kiinnostuivat myös erilaiset luksuskonglomeraatit ja pääomasijoittajat.
”Kun Brionin perustajasuku myi yhtiön Keringille, arvasin, että tulossa on isoja muutoksia niin johtajistoon kuin tuotteisiinkin. Mielestäni suurimman virheen uudet omistajat tekivät siinä, etteivät tunteneet samaa rakkautta tuotteitaan kohtaan kuin edelliset omistajat. Vaatteiden laatu sekä palvelu ovat tässä bisneksessä kaikkein tärkeintä, ja ne Brioni menetti”, sanoo Gabriele Napoletano yli puolen vuosisadan kokemuksella.
Samalla kuvaan astuivat pörssiyhtiön toimintatavat. ”Esimerkiksi kaupallinen johtaja saattoi vaihtua parin kolmen sesongin välein!”
Vauhti päällä. Gabriele Napoletano tekee 80-vuotiaana edelleen täysillä töitä.
Kova yritys eläkkeelle
Gabriele Napoletano oikaisee viininpunaista solmiotaan, jonka mattamainen pinta on kuin vastakohta silkkikravateille tyypilliselle kiillolle. Tällä kertaa koko vaatekerta on Kitonia, mutta ei teollisesti tuotettua nyky-Kitonia vaan klassista kultakauden käsityö-Kitonia.
Brioni-vuosikymmentensä jälkeen Napoletano päätyi melkein eläkkeelle, mutta Kiton pyörsi hänen päänsä. Siinä missä Brioni on tai ainakin oli synonyymi klassiselle roomalaiselle vaatturintaidolle, Kiton symboloi monta astetta rennompaa ja värikylläisempää napolilaista traditiota.
Kitonin perustaja Ciro Paone kuuluukin alan suurimpiin legendoihin, joka väitetysti on kehittänyt myyttisen ”napolilaisen olkapään”. Se eroaa suuresti Rooman, Milanon, Pariisin ja Lontoon perinteisten vaatturien ompelemista olkapäistä.
Ja nyt seuraa juonipaljastus: nuoren Paonen apuna työskenteli monen vuoden ajan muuan Cesare Attolini, joka tosiasiassa opetti Paonelle, kuinka napolilainen olkapää syntyy. Paone oli ennen kaikkea virtuoosimainen liikemies, kun taas Attolini oli puhdasverinen käsityöläinen, joka vaati jokaiselta neulanpistoltaan täydellisyyttä.
Suuresti ihaillun ja laajalti imitoidun italialaisen olkapään ohella vuonna 2022 yli 90-vuotiaana kuollut Cesare Attolini kehitti myös niin kutsutun venetaskun, josta yhä edelleen tunnistaa Attolinin puvuntakit ja bleiserit.
Ja kun Gabriele Napoletano seuraavan kerran yritti eläköityä, juuri Cesare Attolini pyysi häntä pyörtämään päätöksensä ja liittymään viimeisen aidon laatupukuvalmistajan joukkoihin.
”Ihastuin Attolinin asenteeseen, joka muistutti minua 1970-luvun Brionista. Laatu ja palvelu ovat tässä bisneksessä kaikkein tärkeintä. Cesare Attolinilla niitä vaalitaan, ja siellä on myös samanlainen perheenomainen atmosfääri kuin alkuaikojen Brionilla”, Napoletano sanoo.
Syvällisen vaikutuksen häneen teki myös yhtiötä nykyisin johtavien Massimiliano ja Giuseppe Attolinin asenne:
”Veljeksillä pysyvät jalat maassa. Liiketoiminnalliseen puoleen he suhtautuvat vakavasti, ja uniikista laadusta he eivät suostu tinkimään.”
Oppia suomalaiselle miehelle
Frecciarossa hiljentää vauhtia. Edessä häämöttää Napolin päärautatieasema.
On aika napata pystykahvit ja pyytää tyylikysymysten kunniaveteraanilta pari vinkkiä suomalaisten miesten pukeutumiseen.
”Minulle on syntynyt vaikutelma, että suomalaisten muotimaku kehittyy hyvin hitaasti ja suomalaiset miehet pukeutuvat keskimäärin melko konservatiivisesti. Paras ohjeeni onkin, että pukeutukaa mukavasti ja olkaa oma itsenne. Aidointa luksusta on se, kun mies on ja tuntee itsekin olonsa elegantiksi ilman että muut edes huomaavat sitä.”